Suomalaiset kuvaavat savolaisiaan mielellään laiskanpulskeiksi ja hieman työtä vieroksuviksi piällysmiehiksi. Historian valossa savolaiset ovat kuitenkin ennen kaikkea raivaajakansaa:

Savon heimo oli kyllin sitkeää ja sikiävää ja kesti rajanpinnan kirot. Sodista ja vainoista huolimatta se muokkasi asuttavaan kuntoon suuren osan Suomea - ja siinä sivussa hieman Ruotsin ja Norjankin erämaita.

Entisaikojen elinvoimaa löytyy myös nykypäivän eteläsavolaisista, joista puolet viihtyy kirkonkylissä ja maaseudulla, toinen puoli kolmessa kaupungissa Mikkelissä, Savonlinnassa ja Pieksämäellä. - Asukkaita eteläisessä Savossa on noin 155 000.

Pinta-alaltaan Etelä-Savo on liki Belgian kokoinen alue. Kutakin eteläsavolaista maaneliökilometriä asustaa kuitenkin vain 12 ihmistä, kun Belgiassa törmäysvaara on selkeästi suurempi: siellä jokaisella neliökilometrillä kiiruhtaa 330 EU-kansalaista. Helsingissä asukkaita on miltei 3000 kullakin maaneliökilometrillä.

Maakunnan pinta-ala on noin 19 000 neliökilometriä, josta neljäsosa on vettä. Suurin osa maakunnan pinta-alasta on metsää.

Ensimmäiset ihmiset tarpoivat maakunnan kamaralla noin kymmenen tuhatta vuotta sitten, heti mannerjään sulettua. He saapuivat Saimaan rannoille sekä idästä että lännestä, ja vähitellen heistä kasvoi Savon heimo. Heimon syntysijoiksi määritellään Savilahden rantamat nykyisessä Mikkelissä. Savilahdelta asutus levittäytyi pohjoisiin erämaihin.

Kymmenet kalliomaalaukset kertovat maakunnan varhaisten asukkaiden elämästä. Kivikautisista piirroshahmoista tunnetuin on kahareisin seisova Astuvan Akka, jonka käsijousi löysi tiensä vuosituhansia myöhemmin Ristiinan Astuvansalmelta Savon vaakunoihin.