Tietopalvelu

Maakuntablogi

Paluu artikkeleihin

Keskushallinnon vastaisku

(02.05.2019)

Tuskin oli pääministeri Sipilä ehtinyt jättää eroilmoituksensa ja saman tien maakunta- ja soteuudistus ehtinyt raueta, kun jo ministeriöissä käynnistettiin valtion alue- ja keskushallinnon uudistaminen. Käynnistäjinä olivat virkamiehet. Käynnistys aloitettiin kuitenkin kokonaan eri näkökulmasta kuin kuopattu malli, joka perustui suoraan kansanvaltaiseen, demokraattiseen päätöksentekoon. Siinä suorilla vaaleilla valitut maakuntien päättäjät olisivat päättäneet, miten kunkin maakunnan elinvoimaa kehitetään.

Ministeriöiden virkamiehet ovat kehitelleet uusia keskusvirastoja, joissa päätösvalta keskitettäisiin Helsinkiin. Ministeriöillä olisi oma keskusvirastonsa. Liikenne- ja viestintävirastolla (LVM) on jo Väylävirasto ja Maa- ja metsätalousministeriöllä (MMM) Ruokavirasto. Lisäksi MMM kaavailee uutta uusiutuvien luonnonvarojen kestävää käyttöä edistävää biotalousvirastoa. Siihen yhdistettäisiin Suomen metsäkeskuksen ja Elinkeino- liikenne ja ympäristökeskuksien (ELY) kala- ja vesihallinnon tehtäviä.

LVM:n virkamiehetkin näkisivät mielellään ELYjen liikenneasiat osana Väylävirastoa. Ympäristöministeriö puolestaan haikailee maakunta- ja soteuudistuksen myötä haudatun keskitetyn valtakunnallisen lupa- valvontaviraston, Luovan, perään. Sinne siirrettäisiin ELY:jen ja aluehallintoviratojen ympäristövirkamiehet.

Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) virkamiehetkin ovat miettineet työ- ja elinkeinopalvelujen, osaamisen kehittämisen ja kotoutumisen edistämisen tehtävien kokoamista yhteen monipaikkaisesti toimivaan virastoon. Virasto muodostettaisiin yhdistämällä TEM:n tehtäviä TE-toimistoista, ELY-keskusten E-vastuualueelta ja KEHA-keskuksesta.

Edellä mainitut virkamiesten kaavailut purkaisivat käytännössä nykyiset ELY:t. Samalla luotaisiin kokonaan uusi valtionhallinnon siilomainen keskusjohtoiseen ohjaukseen perustuva hallintomalli.

Alueilla maakuntien liittojen ja ELY:jen yhteistyö on toiminut hyvin, kun ne ovat yhdessä rakentaneet maakuntien elinvoimaa. Maakuntien liitot ovat kuntayhtyminä keskeinen kuntien elinkeinopolitiikan väline. Jos liittojen tärkeimmän kumppanin rooli menettää merkityksensä, niin samalla liittojen omalta työltä putoaa pohja pois.

TEMn virkamiehet ovat linjanneet myös kaupunkipolitiikkaa. Kilpailukyvyn nimissä pitäisi kehityspanokset suunnata valikoituun joukkoon, eli noin 9-12 kaupunkiin. Näin valittaisiin voittajat. TEMn virkamiesten ajatukset johtavat tarkoitukselliseen Suomen sisäisten erojen kasvattamiseen.

Kun voittajia valitaan, on samalla kysyttävä, mitä tapahtuu valittujen kaupunkien ulkopuolelle jääville kaupungeille ja koko muulle Suomelle, niiden yrityksille ja asukkaille.

Koheesiopolitiikan tavoitteena on ollut vähentää alueellisia eroja. Ministeriöiden virkamiesten ajattelun varaan Suomen tulevaisuutta ei ole syytä jättää. Uudelta hallitukselta tarvitaan vahvaa poliittista ohjausta, jotta ”kaverille ei jätetä”-ajattelu ei ohjaisi Suomen tulevaa kehitystä.

Tämä kaikki työ on tehty virkamiesten omalla vastuulla, ilman poliittista ohjausta. Kun uutta hallitusta ja sen ohjelmaa valmistellaan, nämä tuotokset on helppo nostaa pöydälle: tässä on poliittisille päättäjille valmis uudistus.