Suoraan sisältöön

Nuorten ääni Etelä-Savossa

Julkaistu 15.04.2020

Etäopetuksen makua

Kun yliopistojen opiskelijajärjestöt peruivat tapahtumiaan ja luentojen siirtymisestä etäyhteyksien varaan alettiin varoitella, vaihdoin sijaintini nopeasti kotiseudulleni Etelä-Savoon. En ole lainkaan hinkunut takaisin, yliopistotkin laitettiin kiinni täällä ollessani ja harrastuksiinkaan ei pääse. Fyysisessä eristyksessä eläminen on mukavaa, kun kotiovelta pääsee suoraan hiljaiseen metsään, jossa on todennäköisempää olla kahden metrin etäisyydellä hirvestä kuin toisesta ihmisestä.

Kun yliopistojen opiskelijajärjestöt peruivat tapahtumiaan ja luentojen siirtymisestä etäyhteyksien varaan alettiin varoitella, vaihdoin sijaintini nopeasti kotiseudulleni Etelä-Savoon. En ole lainkaan hinkunut takaisin, yliopistotkin laitettiin kiinni täällä ollessani ja harrastuksiinkaan ei pääse. Fyysisessä eristyksessä eläminen on mukavaa, kun kotiovelta pääsee suoraan hiljaiseen metsään, jossa on todennäköisempää olla kahden metrin etäisyydellä hirvestä kuin toisesta ihmisestä. Maaseudun rauhassa koulun kiireet eivät kuitenkaan täysin ole unohtuneet.

Yhteiset laskentatuokiot kavereiden kanssa ja ryhmätöiden palaverit vaihtuivat etäyhteyksien päähän. Erilaisia sovelluksia videopuheluiden soittamiseen ja tiedostojen jakamiseen on tullut onneksi käytettyä jo pitkään, eikä tämä siis tunnu kovinkaan radikaalilta vaihtelulta. En kuitenkaan sano, että meillä nuorilla olisi aina niin vankkaa osaamista erilaisten ohjelmien käytöstä (koska eiväthän ne koskaan toimi), mutta meillä on ainakin huomattavasti kärsivällisyyttä erilaisten ongelmien sietämisessä ja niiden ratkaisemisessa. Tästä johtuen monet nuoret eivät ole tällä hetkellä pelkästään etäopetuksen saajia.

Olen kotona saanut viime viikolla ratkaista ongelmia liittyen etätyöhön siirtymiseen. Diginatiivin sukupolven taidot jalostetaan tänä aikana etätyöskentelyn opettajuuteen. Taitoni videoyhteyksien sovittelussa ja sopivan jakamisalustan valinnassa ovat korostuneet huomattavasti, kun vanhempani eivät ole päässeet matkustamaan fyysisesti tapaamisiinsa. Meillä nuorilla on nyt siis aika opettaa ja rohkaista vanhempiamme ja tuttujamme käyttämään etäyhteyksiä jokapäiväisessä elämässään. Ensimmäinen askel saattaa olla ihan vain soittaa etäpuhelu omille vanhemmille, jotka eivät sovelluksia yleensä käytä.

Monesta nuoresta saattaa tämän eristyksen aikana kuoriutua suoranainen elämäntapakouluttaja: etätyöskentelyn hyödyt on monessa tutkimuksessa onnistuttu osoittamaan. Tutkimuksissa etätyötä tekevien suhtautuminen omaa työpaikkaa kohtaan on ollut positiivisempi, työskentely etänä on miellyttävämpää ja innostavampaa. Näiden tuloksien syntymistä voidaan nyt edistää, kun osaavat auttavat vielä kokemattomia. Ja jos koulutus kestää riittävän pitkäjänteisenä, jää työkalut käyttöön vielä pitkäksi aikaa tarjoten tulevaisuuteen mitä erilaisimpia mahdollisuuksia.

Omiin haaveisiini kuuluu takaisin maalle muutto ja sen siivittäminä olenkin pohtinut, voisiko etätyöskentelymahdollisuudet tarjota meille nuorille mahdollisuuden tulla takaisin tänne Saimaan rannalle opiskeluvuosien jälkeen ja kuitenkin olla töissä missä päin maata tai maailmaa tahansa. Nyt niiden videoyhteyksien kanssa säheltäessä voikin miettiä, mitä kaikkea tämä voisikaan minulle tarjota.