Minun Etelä-Savoni

Etelä-Savo, se paikka jossa synnyin ja jossa olen elänyt. Täältä löytyy koti, mummola, omat juuret. Täällä ovat syntyneet isän puoleiset esi-isät ties kuinka moneen polveen asti. Tänne he ovat perustaneet kotinsa. Tänne on minun isäni syntynyt. Täällä on minun äitini käynyt koulunsa. Täällä he tapasivat. Tänne he palasivat, kun kuin maanpakoon he olivat lähteneet töiden perässä. Tänne tulivat sisarukseni. Täällä minä synnyin.

Täällä minä sain kasvaessani kokea luonnon sylin, täällä kasvaessani leikkiä matalassa purossa kotini vieressä ja sotkea jalkani mutaan seuratessani puron vartta metsään. Täällä juoksin sammakoiden perässä märässä ruohossa iltahämärässä, täällä juoksin keskipäivällä kuumalla asfaltilla jalkapohjat polttaen. Sillä asfaltilla opin pyöräilemään. Täällä opin koulureittini, joka alkoi polulta takapihan nurkasta. Sama polku johti ladulle, pulkkamäelle, mustikkametsään, pururadalle, sienipaikalle, salaiselle majalle, vattupuskille ja "Noitavuorelle", jossa tarunomaiset olennot asuvat. Täällä oppi elämään.

Täältä löytyi kirjasto, jonne koulun jälkeen saattoi mennä. Sinne kulki pururata, jolle takapihan polku johti. Sinne taivallettiin kesäkuumalla siskon kanssa kirjakassit kädessä. Myöhemmin kirjasto siirtyi keskustaan. Sinne mentiin bussilla, mikä oli harvinaista herkkua. Bussilta hölkättiin kirjakassi kädessä kirjastolle. Kirjasto-kyltin päällä oli linnunpesä. Voi sitä riemua, kun se huomattiin. Täällä oppi iloitsemaan.

Täällä tapasin ystäväni, jotka kanssani leikkivät. Täällä tapasin ystäväni, jotka kanssani kulkevat. Täällä on pyöräilymatkan päässä monet serkkuni, tätini ja setäni. Täältä jostain löytyy ihminen, joka lahjoitti kymmenen senttiä, kun kassalla eivät rahat riittäneet. Täällä jossain asuu ihminen, joka tarjosi, että voin pitää rikkinäistä pyörääni päivän hänen pihallaan, kun muuten olisin myöhästynyt koulusta. Täällä oppi rakastamaan.

Täältä löytyy Naisvuori, jonka Näkötornilta näkyy kotiin. Naisvuoren tasanteella juhlistettiin kesäloman alkua, istuttiin suihkulähteen vieressä. Täältä löytyy Neitvuori, jonka rinteiltä löytyi koivusta kevään ensimmäisiä vihreitä hiirenkorvia ja josta näkyi kevään viimeiset jäät. Täältä löytyvät järvet, joiden rannalla olen asunut, joissa olen oppinut uimaan, onkimaan, melomaan ja soutamaan, joista olen oppinut olemaan kiitollinen. Täällä ovat paikat, jotka opettivat uskaltamaan, tutkimaan, kiittämään.

Kirjoittaja:
Lilja Laukkanen