Julkaistu 21.09.2026

Saimaa kertoo miljardien vuosien tarinaa

Saimaa Geopark toimi 15.–18.9.2026 Unesco European Geoparks -konferenssin järjestäjänä.

Lappeenrannassa ja eri puolille Saimaata suuntautuneilla retkillä oli mukana noin 430 osallistujaa 32 maasta. Pääsin osallistumaan konferenssiin ja edustamaan Etelä-Savoa Saimaa Geoparkin ohjausryhmän asiantuntijajäsenenä. Maakuntajohtaja Heini Utunen edusti Etelä-Savoa varsinaisena jäsenenä ja piti myös konferenssin loppupuheenvuoron.

UNESCO Global Geopark -status myönnetään alueille, joilla on kansainvälisesti merkittävää geologista perintöä. Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon kuntia yhdistävässä Saimaa Geoparkissa on 65 geokohdetta sekä 52 muuta luonto- ja kulttuurikohdetta. Geopark-toiminnan ytimessä ovat geologisen monimuotoisuuden vaaliminen ja kestävä hyödyntäminen sekä ympäristökasvatus.

Saimaata voi tarkastella ainakin kolmen aikaskaalan kautta. Vanhinta historiaa edustaa lähes kaksi miljardia vuotta vanha peruskallio ainutlaatuisine rapakivineen. Kymmenientuhansien vuosien aikaskaala kertoo puolestaan jääkaudesta: harjuista, Salpausselkien reunamuodostumista, siirtolohkareista ja hiidenkirnuista. Tuhansien tai satojen vuosien perspektiivissä maisemaan liittyvät Vuoksen synty, kalliomaalaukset sekä ihmisen vaikutus järviluontoon.

Saimaa on Suomen suurin järvi, jonka erityispiirteitä ovat sokkeloisuus ja poikkeuksellisen pitkä rantaviiva. Sen ainutlaatuiseen luonnonperintöön kuuluu myös saimaannorppa, todellinen jääkauden perintö. Geologisen historian voima näkyy konkreettisesti Imatrankoskella ja Vuoksella, jotka syntyivät noin 6 000 vuotta sitten veden murtautuessa Salpausselän läpi. Konferenssiretkellä näimme myös Imatrankosken kuohumassa. Ihmisen näkökulmasta koski voidaan padota, mutta geologisessa ajassa oma aikamme on vain silmänräpäys – joskus vesi tulee taas virtaamaan vapaana.

Saimaa on samalla kulttuurimaisema. Astuvansalmen kalliomaalauksilla voi yhä aistia pyhän paikan tuntua, ja Olavinlinna muistuttaa alueen sijainnista idän ja lännen välissä. Kaikki Etelä-Savon geologiset aarteet eivät myöskään kuulu geoparkiin. Pieksämäen valtavat drumliinit kertovat mannerjäätikön etenemisestä siinä missä Punkaharju ja Salpausselät sen sulamisvaiheista.

Konferenssissa keskityin erityisesti kestävään kehitykseen ja ympäristökasvatukseen. Mieleen jäi portugalilaisen tutkijan Ines Da Silvan esitys kulttuurisista ekosysteemipalveluista. Luonto tuottaa meille matkailun ja virkistyksen lisäksi vaikeammin mitattavia arvoja: kauneutta, inspiraatiota, paikantuntua, oppimista, kulttuuriperintöä ja pyhyyden kokemuksia.

Juuri tässä geoparkien merkitys ulottuu geologiaa laajemmalle. Geologinen monimuotoisuus voi muuttua yhteisön kulttuuriseksi voimavaraksi. Kaikkea arvokasta ei voi mitata rahassa tai kävijämäärissä, mutta se voidaan tunnistaa yhdessä paikallisten ihmisten kanssa. Parhaimmillaan kulttuuriset ekosysteemipalvelut rakentavatkin siltaa geologisen perinnön säilyttämisen ja paikallisten yhteisöjen hyvinvoinnin välille.

Kuva:
Etelä-Savon tiimi konferenssissa: vasemmalta Eira Rosberg, Etelä-Savon maakuntaliiton ympäristöasiantuntija, Niko Takala, Puumalan kunnan elinkeinokehittäjä, Heini Utunen, Etelä-Savon maakuntajohtaja, Elena Mochnikova, INACS-hankkeen vetäjä XAMK, Mikko Ikävalko, Saimaa Geoparkin puistonjohtaja ja Janne Tarima, Juvan kunnan elinkeinopäällikkö.

Kirjoittaja:
Ympäristöasiantuntija Eira Rosberg