Julkaistu 16.06.2026
Suomen vesistöisin maakunta: sisäsaaristoinen Etelä-Savo
Etelä-Savo on todellinen vesistö- ja saaristomaakunta ja kaikki järvemme tekevät meistä sen luonnonkauniin paikan, jonne moni haluaa sijoittua kokonaan tai osa-aikaisesti.
Kokonaispinta-alastamme 26 prosenttia on vettä, osassa kunnista kuten Rantasalmella ja Savonlinnassa jopa 40 prosenttia. Meillä on 21 000 saarta ja 15 prosenttia väestöstämme asuu saarissa. Yli puolet kunnistamme ovat saaristo- tai saaristo-osakuntia.
Teemme sisäsaaristoisuuteemme liittyvää edunvalvontaa niin maakuntaliitossa kuin kunnissamme. Hallitusohjelmavaikuttamisessa pyrimme varmistamaan, että puhtaat, kirkasvetiset järvemme, nämä jääkauden harvinaisuudet, huomioidaan jatkossa siten, että tekoja ja rahoitusta niiden ainutlaatuisena pysymiseen riittää. Kyseessä ovat erityisesti Puruvesi, Pihlajavesi ja Karjalan Pyhäjärvi. Kolmannen sektorin ja kuntien toimet ovat tärkeitä, mutta tällaiset kansalliset aarteet tarvitsevat myös valtion huomioita. Samoin on saimaannorpan suojelun laita, ja se kirjaus hallitusohjelmista on jo ennenkin löytynyt.
Vapaa-ajan asuminen ja etätyö ovat jo pitkään olleet olennainen osa Etelä-Savon aluetaloutta ja palvelurakennetta. Meillä on noin 45 000 vapaa-ajan asuntoa, joista peräti 64 prosenttia on maakunnan ulkopuolelta omistettuja, 9800 pelkästään Helsingistä.
Loma- ja sesonkiaikoina maakunnan väkiluku kasvaa huomattavasti, arvioiden mukaan lisäys on 130 000- 175 000 asukkaan verran, kun Etelä-Savon vakituinen asukasmäärä on hieman alle 130 000. Hyvinvointialueista meillä on suurin kausiasukkaiden määrä. Tiedämme, että vapaa-ajan asunnoilla viivytään aiempaa pidempään, keskimäärin yli 100 päivää. Se on hienoa, sillä monipaikkaisuus vahvistaa merkittävästi aluetalouttamme ja erityisesti Itä-Suomen kohdalla lisää taloudellista kestävyyttä. Haluamme nämä monipaikkaiset ihmiset maakuntaan ja pidämme kaikista huolen. Pelastamme saarista ja vesiltä, tarjoamme ensiavun ja ensivasteen kaikkiin tilanteisiin. Hyvinvointialueelle pelkästään, ilman varallaolon kuluja, tämä maksaa yli kuusi miljoonaa euroa vuodessa.
Kausiasukkuuden kustannusten tasaus onkin tehtävä järjestelmätasolla, eli siis kuntien ja hyvinvointialueiden taloudessa.
Kuntien parlamentaarisessa kuntatalouden tulevaisuustyössä voitaisiin jo nyt ottaa uutta ajattelua: katsotaan isosta anonyymista Traficomin datasta missä suomalaiset oleskelevat vuoden aikana ja jaetaan osa kuntien valtionosuuksista sen mukaan. Mikään ei estä meitä katsomaan Suomea ja asujaimistoamme uudella tavalla, sillä 2.5 miljoonaa suomalaista on jollain tavalla monipaikkaisia. Emme edes tiedä kuinka moni, ja tämä on voimistuva trendi.
Kun saaristopolitiikkaa tehdään, on tärkeää, että kaikki laskentamallit ja luokituksiin liittyvät aineistot ovat julkisia, jotta hyvä hallinto ja avoimuus tältäkin osin toteutuisi. Lisäksi pitää katsoa mittasuhteita, sillä koko Suomea ei voi alistaa samalle määrälliselle viivoittimelle, sillä esimerkiksi, kuntien koot ovat niin erilaisia. Pelkkien numeeristen lukujen, kuten vähintään 100 asukasta saaristossa, vaatimustaso muuttuvassa väestötilanteessa vaatii uudelleen ajattelua. Voisiko asukkaiden prosenttiosuus korvata absoluuttisen määrän, sillä alle 2000 asukkaan kuntien kohdalla 100 asukasta tarkoittaa hyvin erilaista väestöosuutta kuin vaikkapa 20 000 tai 200 000 asukkaan kunnassa.
Me saaristomaakuntana olemme autenttisten luontopiirteiden ja elämänlaadun maakunta. Omalta osaltamme osallistumme kaikkeen, alkutuotantoon, huoltovarmuuteen, omavaraisuuteen, suomalaisen yhteiskunnan erityispiirteiden ylläpitämiseen. Osaltaan saaristolain turvaama kuntien saaristolisä auttaa meitä pitämään alueemme toiminnassa ja se on oikea tapa kattaa kuluja, jota tämä erityispiirteisyys meille kaikille saaristokunnille aiheuttaa. Tarvitaan näitä valtiollisia tekoja, tukea ja malttia nähdä alueidemme potentiaali. Pidämme huolen, että elämä, elinkeinot ja vapaa-aika onnistuu saaristossa, jatkossakin.
Heini Utunen
Maakuntajohtaja