Julkaistu 19.08.2025
100 ensimmäistä virkapäivää maakuntajohtajana
Elokuun puolivälissä tuli kuluneeksi tasan 100 virkapäivää työssäni maakuntajohtajana. Kokoan tähän tuntemuksiani ja havaintojani sadan päivän matkalta.
Olen käyttänyt päiväni ensisijaisesti tutustumalla maakuntaan, ihmisiin, toimialoihin, oman toimiston työaloihin ja sidosryhmätyöhön. Kesäkaudella maakunta on vauhdissa, tapahtumat ja palvelut eri muodoissa ovat isolla vaihteella. On ollut kunnia olla mukana niin monessa, kylätapahtumista Oopperajuhliin, yrittäjätapahtumissa ja matkailuyrityksissä, Jukolan-viestistä Huutokauppakeisarin toriin, Koneyrittäjien ja Kalevalaisten päivissä, Kerimäen kirkossa lomarauhan julistuksessa ja Taidekeskus Salmelan tapahtumissa.
Useat maa- ja kotitalousseurat kutsuivat, samoin pitäjäseurojen kesätapahtumat ja seminaarit. Jokaisessa olen tavannut maakuntamme toimeliaita ihmisiä, joilla jokaisella on ollut viesti tai useampikin. Sitoutuminen alueeseemme ja sen kehittämiseen on yhteinen nimittäjä eri taustaisille toimijoille.
Takana on myös useampi vaikuttamisen foorumia Helsingissä ja Brysselissäkin kaksi vaikuttamisen matkaa, samoin maakuntajohtajien eri yhteisiä vaikuttamisen tahoja, viikoittain. Olen myös ottanut vastaan kymmeniä vierailevia delegaatiota Etelä-Savossa, Kuntaliitosta KEVA:an, tutkimuskeskuksista valtionhallintoon. Maakuntamme esilläpito, elinvoimamme ja elämänmuotomme eteen tehtävä vaikuttamistyö on tärkein tehtäväni. Olen tehnyt sitä kaikilla mahdollisilla kanavilla, joihin saan pään auki.
Olemme kokoamme isompi monessa: Suomen työllisistä tässä maakunnassa yrittäjien osuus on toiseksi isoin, metsä- ja vesipinta-alaa meillä on Suomen maakunnista eniten. Luonnosta kumpuavat arvot, yrittäjyys, talouden pohja ja leimaa-antava maisemamme. Punkaharjulla puistoteksti lukeekin osuvasti: Metsä on Suomen tuki. Se on nimenomaisesti meidän maakuntamme tuki.
Rikas ja rakas luonto tekee meistä niin suositun loma-asumisen ja matkailun kohteen, väestö moninkertaistuu lomakausilla, meillä on määrällisesti Suomen kolmanneksi eniten loma-asuntoja ja vakiasutukseen suhteutettuna eniten. Rokotuskattavuudessa olemme myös molemmat Savot Suomen kärkeä, jotain se kertoo ihmisten viranomaistietoon perustuvien ohjeiden seurannasta. Työn tuottavuuskin on kasvanut eniten juuri meidänkaltaisissa maakunnissa. Työt tehdään vähemmällä väellä, mutta aina vain tehokkaammin.
Etelä-Savo osana itäistä Suomea, rajavaikutuksineen ja yleisesti taloudellisen toiminnan mittareiden ollessa alhaisemmat kuin maan keskiarvo, tarvitsee nyt nopeasti erityiskohtelun kaltaisia veroratkaisuja, joilla saamme yrittäjyyttä ja investointeja liikkeelle.
Olemme maantieteemme, geopolitiikan ja välimatkojen vuoksi EU-aluekehitysvarojen korkeammissa luokissa Itä- ja Pohjois-Suomen tukialueena. Sen turvaaminen seuraavalla EU-ohjelmakaudella on iso tehtävä, samoin kuin raja-aluerahoituksen kohdentaminen meille kaikille, joille hyökkäyssota jo 3,5 vuotta sitten aiheutti kovan jäljen. Rajan sulkeutuminen ja vaikeutuminen jo pandemian ja Krimin valloituksen ajoilta ovat kaikki olleet kovia, meistä riippumattomia iskuja jo yli vuosikymmenen ajan. Kohdennettua rahoitusta tästä ylipääsyyn on odotettu ja tiimalasin hiekka on nyt valunut loppuun, niitä tarvitaan välittömästi.
EU-rahoituksen perimmäinen tarkoitus on tasata alueiden välisiä kehityseroja. Siksi taloudellisessa kehityksessä epäsuotuisten ja menestyvien alueiden eroja tasataan ja esimerkiksi Itä-Suomi etäisyyksiensä ja haja-asutuksen vuoksi on korkeampien tukien aluetta. Samaa henkeä tarvitaan vielä enemmän Suomen sisälläkin, ja siksi Itäisen Suomen ohjelman toimeenpanoon tarvitaan nyt pikaisesti lisää potkua, paljon konkretiaa, rahoitusta ja toimia.
Nostaisin esille myös muutaman muun kriittisen tekijän:
Ensinnäkin, maakunnan saavutettavuus riippuu toimivista väylistä, niin maalla, vesillä kuin ilmassa, mitä liikennöintiin tulee, ja yhtä lailla toimivista tietoverkoista. Ilman kansallisia panostuksia toimiviin ja kattaviin verkkoyhteyksiin emme pysty elämään todeksi yrittäjyyden, monipaikkaisuuden ja palvelutoiminnan digitalisaatiota. Toisekseen, oppilaitoskenttä tulee rauhoittaa ja julistaa jopa kriittiseksi yhteiskunnan alaksi, jotta osaamisen kentän ylläpitäminen myös meidänlaisissa maakunnissa pysyy yllä. Etelä-Savon kunnat taistelevat lukioistaan, ammattikouluistaan ja kaikista oppilaitoksistaan ja niihin liittyvistä rahoitusratkaisuista.
Kaikessaan, minulle uudelle eteläsavolaiselle maakuntamme näyttäytyy ihmisten vahvana ja välittävänä yhteisönä, jossa on hyvä ja varsin hauska olla, niin pysyvän asukkaan kuin kausiasukkaankin. Pidetään huolta toisistamme ja maakunnastamme, olemassa olevista elinvoima-aloista ja suunnataan ennakkoluulottomasti kohti uusia mahdollisuuksia, joita digitalisaatio, huoltovarmuusosaaminen, tietotyön murros ja vaikkapa tulevaisuuden energiaratkaisut meille voivat tuoda.
Kiitos Etelä-Savo näistä sadasta ensimmäisestä virkapäivästä ja tuhannen päivän kohdalla katsotaan isolla linssillä työn tuloksia!
Heini Utunen
Maakuntajohtaja